|
[Suurenna kuva klikkaamalla]
|
|
Tarton rauhassa Suomen valtion rajaksi tuli Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan raja vuodelta 1812 Venäjän keisarikunnan kanssa.
Ainoana erona on se, että Suomeen liitettiin myös Petsamo, jonka Aleksanteri II oli aikanaan luvannut suuriruhtinaskunnalle, mutta jota lupausta ei aikaisemmin oltu pidetty.
2. Molotov-Ribbentrop -sopimus
23.8.1939 Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit allekirjoittivat ns. salaisen lisäpöytäkirjan, joka edellytti Baltian ja Suomen kuulumisen Neuvostoliiton poliittiseen vaikutuspiiriin.
Neuvostoliitto vaati heti samana vuonna Suomelta alueluovutuksia vedoten Leningradin ja Suomenlahden alueen puolustus- ja sodanuhkariskeihin. Neuvostoliitto oli liittynyt Saksan sotilaspoliittiseksi kumppaniksi. Kuva Molotov-Ribbentrop -sopimuksen tekotilaisuudesta.
3. Talvisota 1939-1940
Suomen hallitus piti tärkeänä maansa puolueettomuutta ja alueen koskemattomuutta, eikä voinut hyväksyä aluevaatimuksia. Neuvostoliitto irtisanoi maitten välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Tämän johdosta Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään.
Suomi torjui ankarissa puolustustaisteluissa vihollisen hyökkäykset aiheuttaen sille huomattavia tappioita. Torjuntavoitoista huolimatta Suomen oli pyrittävä rauhaan ylivoimaisen vihollisen kanssa.
Rauha solmittiin Moskovassa 13.3.1940 Suomen tuli luovuttaa Neuvostoliitolle Kaakkois-Suomi, Sallan ja Kuusamon itäosat ja Suomenlahden itäosan saaret sekä vuokrattava Hankoniemi meritukikohdaksi. Yli 400 000 asukasta oli siirrettävä pakkoluovutetuilta alueilta maan muihin osiin.
Uusi raja rikkoi Kaakkois-Suomen teollisuusalueen, rautateitä menetettiin 850 km ja tiestöä noin 8 000 km sekä huomattavat metsä- ja vesivoimavarat.
Rajan taakse jäi kolme kaupunkia: Viipuri, Sortavala ja Käkisalmi. Luovutetun alueen teollisuus, kauppa sekä maataloustuotanto oli merkittävä.
4. Jatkosota
22.6.1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Koska Neuvostoliiton ilmavoimat aloittivat laajasuuntaisen ilmapommituksen Suomen kaupunkeihin, Suomen hallitus katsoi 25.6. maan olevan sotatilassa.
Suomen puolustusvoimat vapauttivat Moskovan rauhassa vääryydellä menetetyn Karjalan, joka on ikivanhaa suomalaista maata. Neuvostoliittolaiset saatiin ulos myös Hankoniemeltä, Suursaaresta, Sallasta, Kuusamosta ja Petsamosta.
Neuvostoliiton uuden hyökkäyksen jälkeen Suomi teki syyskuussa 1944 Moskovassa välirauhan, jonka mukaan valtionrajaksi tuli jälleen 1940 tehdyn rauhan raja. Sen lisäksi menetettiin Petsamon alue, kulkuväylämme Pohjoiselle jäämerelle.
Suomi joutui vuokraamaan Neuvostoliitolle tukikohdaksi aivan Helsingin vierestä Porkkalan alueen, josta Neuvostoliitto kuitenkin jo vuonna 1955 luopui.
Pariisin rauhankonferenssissa v. 1947 Moskovan välirauhan ehtoihin ei saatu mitään helpotuksia, vaan tuon pakkorauhan ehdot jäivät sellaisinaan voimaan, vaikka alueluovutukset johtuivat Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen. Vastoin kansainvälistä lakia Neuvostoliitto sen jälkeen asutti miehittämänsä alueet.
5. Kysymys pakkoluovutetuista alueista
Monet nykyvenäläiset haluavat unohtaa talvisodan. Poikkeuksen teki Venäjän Boris Jeltsin, joka 17.5.1994 Moskovassa tuomitsi Stalinin aikana tapahtuneen Suomen alueiden liittämisen Neuvostoliittoon ja totesi, että "hän ja Suomen presidentti eivät yhdessä voi sellaista hyväksyä".
Kuitenkin Suomen alueesta on edelleenkin Venäjän miehittämänä 12.5 % eli kahdeksasosa. Vesialueista on vieraissa käsissä mm. meille kuulunut yli 40 % Laatokan vesialasta sekä Suomenlahden itäpään pohjoispuoli saarineen.
6. Isänmaasta 12.5 %
Suomalaisen Petsamon kunnan kautta meillä oli vuosina 1920 - 1939 vapaa kulku aina Jäämerelle saakka. Alueella oli myös huomattavaa kaivosteollisuutta.
Sallan ja Kuusamon pakkoluovutetut alueet käsittivät laajat luonnonkauniit tunturi- ja vesistöalueet.
Karjala oli kaupan, teollisuuden sekä metsä- ja maatalouden merkittävä keskus, jonka pääkaupunki Viipuri oli maamme toiseksi suurin ja ylivoimaisesti kansainvälisin kaupunki.
Suomenlahden saarten asujaimiston pääasiallisilla elinkeinona olivat kalastus sekä kesämatkailu.
Jos pakkoluovutettujen alueiden (46 000 km2) maapohja-arvo muutetaan rahaksi (esim. 0.17 eur/m2) saadaan loppusummaksi 7.8 miljardia euroa.
Pakkoluovutettujen kaupunkien, liikenneväylien, metsien sekä vesistöjen arvo oli ja on yhä tätäkin huomattavasti suurempi. Näihin kansantalouden menetyksiin tulivat lisäksi valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle ja tietysti vielä rahassa mittaamattomat, suuret inhimilliset kärsimykset.
7. Täystyöllisyys
Pätevien asiantuntijoiden tekemän arvion mukaan pakkoluovutettujen alueiden jälleenrakentamisen investoinnit olisivat noin 7.7 miljardia euroa ja 10 vuoden aikana saataisiin tulot ja menot tasapainoon. Mainitussa summassa ovat talouden perusrakenteiden kustannukset mukana.
Lisäksi vähintään 200 000 ihmistä saisi työtä välittömästi uuden jälleenrakennuskauden johdosta. Tämä olisi mielekkäintä mahdollista työtä.
Esim. Maailmanpankki voisi toimia rahoittajana hankkeessa. Kysymyksessä olisi kaikin puolin kehitystä eteenpäin vievä investointi kansamme ja pakkoluovutettujen alueiden tulevaisuuteen.
8. Suomi jälleen kokonaiseksi
Suomen tulee olla aktiivinen aloitteentekijä pakkoluovutettujen alueiden takaisin saamiseksi. Talvisodan päättänyt ja myöhempien rauhansopimusten mallina toiminut Moskovan rauhansopimus, jonka Neuvostoliitto saneli Suomelle, tulee julistaa mitättömäksi.
Mitättömyyden syyt ovat samat kuin Molotov-Ribbentrop -sopimuksenkin ja myös sen salaisen lisäpöytäkirjan mitättömyyden syyt.
Pariisin rauhansopimuksen ratifioijavaltioiden tulee, ellei Venäjä myönny alueiden palauttamiseen, kokoontua keskustelemaan Suomen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Valtioiden tulee saada aikaan neuvotteluratkaisu, joka osittain hyvittää Suomen kärsimät vääryydet: Suomen tulee saada takaisin menettämänsä alueet.
Mikäli vääryyden hyväksyminen jää maamme ja Venäjän väliseksi realiteetiksi, ei tilanne oikeuta pitämään kumpaakaan maata nykyaikaisella oikeusvaltiona. Se olisi myös menneitä, nykyisiä ja tulevia sukupolvia ajatellen, paitsi häpeällistä ja vastuuntunnotonta, myös täysin anteeksiantamaton virhe. Jäisimme tuhoisaan velkaan jälkipolville!
|
|
