|
|
|
Kunnioitettava Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari
Ehdotattehan presidentti Jeltsinille h�net nyt kohta tavatessanne neuvotteluja Karjalan ja Suomen muitten pakkoluovuttamien alueitten palauttamisesta oikeudenmukaiseen yhteyteens�!
Tuo ehdotushan j�i Teilt� tekem�tt� kun virkaveljenne valtiovierailullanne kolme vuotta sitten totesi, ett� Karjalan liitt�minen Neuvostoliittoon oli stalinistista, totalitarismin hy�kk�yspolitiikkaa, jota h�n, yhdess� Teid�n kanssanne ei miss��n tapauksessa voinut hyv�ksy�.
Haastateltuna sanoitte silloin: "Sanoisin, ett� jos tilanne muuttuisi siin� mieless�, ett� Ven�j�n taholla ilmenisi halua ryhty� keskustelemaan t�st� kysymyksest�, on katsottava, onko meill� valmiutta siihen - ja se edellytt�� kyll� minusta aika perusteellista kansalaiskeskustelua Suomessa. T�ll� hetkell� en n�e tilannetta sellaisena."
Kansalaiskeskustelua oli silloin asiasta k�yty 5 vuotta ja sit� on jatkunut laajamittaisena valtiovierailunne j�lkeen yli 3 vuotta. Siihen on osallistunut mm. kaksi maaherraa - J. Juhani Kortesalmi ainakin 5 vuoden ajan ja nyt �skett�in my�s maaherra Pekka Silventoinen, molemmat yksiselitteissti pit�en noitten maamme elimellisten osien palauttamista aiheellisena ja oikeutettuna. Kansalaisgallupit siit�, kuinka moni toivoo neuvottelujen aloittamista asiassa, ovat vaihdelleet 75:st� 25:een %:iin. Vaikka huomioidaan se prosenttiosuuden merkitt�v� lasku, joka on tapahtunut virallisen Suomen jatkuvan toimettomuuden my�t�, ei neuvotteluja edelleen haluavien joukko ole v�heksytt�v�.
HS:n uutisessa MTV 3:n �skeisest� haastattelustanne todetaan: Ahtisaari arveli, ettei Jeltsin ota Karjalan kysymyst� esiin, "enk� min�k��n katso, ett� t�m� olisi se kaikkein kiireellisin asia."
Eik� kolmen vuoden viive ulkopolitiikkamme valtuutetun johtajan toiminnassa maan suurimmassa asiassa tee "kiireest�" polttavaa? Mit� t�rke�mp�� muuta odottaa nyt Teid�n toimianne merkityksellisess� viikonlopun tapaamisessa kuin neuvottelujen ehdottaminen virkaveljenne tunnustaman v��ryyden korjaamiseksi?
Mink� muun ��nell� mahdan mielest�nne t�ss� vedota Teihin, kuin er��n kansan luonnollisen tarpeen ja oikeuden palata historialliseen kokonaisuuteensa, tasavertaisena kansojen yhteis�n j�senen�? Miten k�y kansan, sen kulttuurin ja identiteetin, jos se n�in perustavassa suhteessa j�tt�� v�litt�m�tt� itsest��n?
Ent�p�, jos historia askeltaa toimienne my�t�...
Helsingiss�, hein�kuun 10. p�iv�n�, 1997
Kunnioittavasti
Martti Siirala, LKT, Tarton rauha r.y.:n p.j.
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Tasavallan Herra Presidentti Martti Ahtisaari
Oheista kutsua noudattaneet noin sata kansalaista, joukossa 6 kansanedustajaehdokasta sek� Tarton rauha r.y.:n kutsumat puhujat, valtuuttivat kokouksen p��tteeksi allekirjoittaneen esitt�m��n puolestaan Teille seuraavan vetoomuksen.
Vetoamme Teihin kansalaisena, jonka olemme valinneet johtamaan ulkopolitiikkaamme kansamme perustarpeitten, intressien sek� ennenkaikkea sen perusoikeuksien toteutumiseksi. Emme voi n�hd� mit��n kest�vi� perusteita sille, miksi virallinen Suomi ei nyt viivytyksitt� ehdottaisi neuvotteluja Ven�j�lle Suomea kohdanneen v��ryyden korjaamisesta.
Tarkoitamme Suomen perusoikeutta palata kokonaiseksi eli Tarton rauhan laillisiin rajoihinsa. Neuvotteluihin tulisi tietenkin kytke� mukaan kansojen yhteis�n asianomaiset elimet.
Viittaamme oheistettuun, jokaisen eduskuntaryhm�n puheenhohtajan kautta puolueille, kansanedustajille ja ehdokkaille osoittamamme kutsun sis�lt��n.
Helsingiss�, 10.2.1999
Kunnioittaen
Martti Siirala, puheenjohtaja
Tarton rauha r.y., Freden i Dorpat r.f.
LKT, dosentti
Kutsumme Teit�, ylip��t��n puolueenne johdon edustajia, eduskuntaryhm�nne j�seni� sek� my�s kansanedustajaehdokkaitanne vaalikeskusteluun.
Tilaisuus on tiistaina, 9.2. klo 18-21 Balderin salissa, Aleksanterinkatu 12. Jokainen puolue saa t�m�n kutsun ja tiedotusv�lineet siit� tiedon.
Keskustelun aiheena on sen selvitt�minen, mik� on poliittisten p��tt�jiemme suhtautuminen Suomen pakkoluovuttamien alueitten kohtaloon. Kansalaisten on saatava tiet��, miten ja mink�laisin perustein sen valitsemat edustajat n�kev�t teht�v�ns� ja vastuunsa t�ss� maansa mittavimmassa intressiss� ja perusoikeuskysymyksess�.
Kyseess�h�n on Suomen laillisen eli Tarton 1920 rauhan m��ritt�m�n alueen loukkaus Neuvostoliiton hy�kk�yksess� 1939, jonka johdosta Kansainliitto erotti hy�kk��j�valtion j�senyydest��n. Tuo hy�kk�ysh�n on kiistaton perussyy siihen, ett� Suomi on menett�nyt 12.5 % maastaan.
Vaikka hy�kk��j�valtion perillisen, Ven�j�n federaation presidentti 1994 yksiselitteisesti nimesi v��ryydeksi noitten alueitten liitt�misen Neuvostoliittoon, Ven�j� pit�� ry�stetty� omaisuutta hallussaan.
Mist� siin� on kysymys, ett� virallinen Suomi ei ole esitt�nyt neuvotteluja tunnustetun v��ryyden oikaisemiseksi? Ent� mist� siin�, ettei kansanedustuslaitoksemme ole vaatinut tai edes kehottanut ulkopoliittista johtoamme hoitamaan t�ss� kaikkein itsest��nselvint� teht�v��ns� ja velvollisuuttaan? Miten kansa on pitk�lti j�tt�nyt vaatimasta edustajiltaan t�t�? Viime vuoden aikana on keskuudessamme kuitenkin alkanut uudenlainen valveutuminen Suomen oikeuteen palata kokonaiseksi ja sen vaalimiseen tasavertaisessa asemassa toisten kansojen keskell�.
Balderin salin keskustelutilaisuudessa ovat puhujina valtiotiet. tri Ilmari Susiluoto, joka kertoo, miten Suomen Neuvostoliitolle menett�mist� osista keskustellaan nykyven�l�isess� julkisuudessa, eversti Sampo Ahto sek� dosentti Martti Siirala, yhdistyksen puheenjohtaja.
Saksofoonitaiteilija Kaisa Siirala soittaa pianotaiteilija Elina M�kirannan kanssa.
Me kutsujat, Tarton rauha r.y.:n, Freden i Dorpat r.f. (1990-) j�senet, pid�mme kiihkottomasti mutta hellitt�m�tt� esill�, kaikesta torjunnasta huolimatta, sit� kaikkein itsest��nselvint� asiaa, joka jatkuvasti on Suomelta hukkautumaisillaan.
Helsingiss�, 1.2.1999, yhdistyksen puolesta
Martti Siirala, puheenjohtaja
<<<<<<<<<<<<<
Seuraava on avoin kirje, toimitettu s�hk�postitse, faksina ja kirjeen� presidentille alkaen13.4.1998. Vaikka teksti oli 14.4. STT:n kaikissa lokeroissa ja faksattu my�s erikseen HS:lle, ei ole n�kynyt mainintaa suomalaisissa medioissa. Siksi, vaikka j�lkik�teen, siihen varmimpaan tiedotusv�lineeseen - Karjala-lehteen! - Parillekymmenelle ulkomaalaiselle taholle on mennyt - toisille englannin, toisille saksankieliset tekstit, mm. Berliner Zeitung'ille ja Frankfurter Allgemeine'lle. Tietotoimistot Reuter ja Novosti ovat saaneet omansa, j�lkimm�inen ven�j�ksi.
Kunnioitettava Suomen Tasavallan Herra Presidentti Martti Ahtisaari
Kutsu pit�m��n "Berliinin puhe" on merkitt�v� kunnianosoitus Teille ja Suomelle. Molemmille se on my�s merkitt�v� tilaisuus vaikuttaa. Se, ett� kyseess� ei ole virallinen valtiollinen tapahtuma, vain lis�� vaikuttamisen mahdollisuuksia. Nuo mahdollisuudet puolestaan ovat my�s velvoituksia. Olemmehan antaneet juuri Teille kaikista kansalaisistamme kaikkein suurimmat valtuudet edustaa meit� kansojen yhteis�ss�. Voittehan my�s vapaasti valita, mit� ja miten niiss� yhteyksiss� pid�tte esill�.
Varmastikin tajuatte, ett� tuollainen valta merkitsee syv�� ja laajaa vastuuta. Se puolestaan edellytt�� herkk�� ja lahjomatonta omaatuntoa. Silt� vaadittuun herkkyyteen kuuluu my�s todellinen yhteys kansanne oleellisimpiin tarpeisiin ja sen niit� koskeviin perustuntoihin.
Ainakin kolmanneksella suomalaisista on tuollaisena perustuntonaan (tuore gallup), ett� maamme pit�� pyrki� neuvotteluihin Karjalan ja muittenkin pakkoluovuttamiemme Suomen osien palauttamiseksi.
T�m�n pohjimmaisimman tarpeemme edustamisen olette t�h�n menness� laiminly�nyt, kuten edelt�j�nnekin on tehnyt. N�in k�vi jopa siin�kin yhteydess�, miss� vastassanne oli siihen suoranaisesti kutsuva ja haastava tilaisuus. Tarkoitan ensimm�ist� valtiovierailuanne Ven�j�n federaatioon toukokuussa 1994. Silloinhan naapurin presidentti totesi yksiselitteisesti noitten Suomen alueitten liitt�misen Neuvostoliittoon v��ryydeksi.
Tietenk��n eiv�t vain tapaamiset Ven�j�n valtionp��miehen kanssa ole suinkaan ainoat tilaisuudet asian esill� pit�miseen, mutta niit�kin olette kaikkiaan nelj� j�tt�neet siihen k�ytt�m�tt�. Viime tapaamisessa tosin lehtihaastattelussa puhuitte Suomen karjalaisten k�rsim�st� v��ryydest�. Sitten kuitenkin vakuutitte per��n, ettette p��st� Karjalan asiaa "nousemaan ongelmaksi " maittemme v�liselle suhteelle. Ik��n kuin se ei olisi painavin mahdollisin ongelma ilman mit��n nousemista!
Huippukokouskin tarjosi my�s aivan erityisen haasteen ja mahdollisuuden puhua k�rsim�mme v��ryyden korjaamistarpeesta laajalti maailmalle, Yhdysvaltojenkin presidentin ollessa paikalla.
Virallisen Suomen laiminly�nti sen kaikkein perustavimmassa intressiss� - saada palata historialliseen kokonaisuuteensa - siit�h�n ja ennen kaikkea sen korjaamisesta olette keskeisimm�ss� vastuussa kaikista suomalaisista.
Siin� seisotte meid�n nykykansalaisten, menneitten ja tulevien sukupolviemme, edess�, historiamme kasvot edess�nne.
Gallupien prosenttilukujen lasku - varmasti ymm�rr�tte sen - johtuu oleellisimmin juuri virallisen Suomen laiminly�nnist�. Kansamme on niin auktoriteettiin turvaavaa. Taustalla on my�s se trauma, mink� kansallinen tietoisuutemme k�rsi, kun kansojen yhteis� hyv�ksyi hy�kk��j�n meille asettamat rauhanehdot. Jos jonkun, niin presidenttimme kuuluu tuossa olla kansalaisena lujana, eik� antaa pelon kaavojemme harhauttaa h�nt� pois perusarvojemme puolustamisesta. Tarkoitan tietenkin Suomen tasa-arvoisia oikeuksia kansojen keskell�, olivatpa nuo kansat ja valtiot pieni� tai suuria.
Kansalainen Martti Ahtisaari! Odotamme Sinulta, ettet pet� teht�v��si ja huomaamattasi maatasi, vaikka tekisit sen kuinkakin hyv�uskoisena!
Edustamme Suomen kansalaisten viel� mykistym�t�nt� syd�men ��nt� ja omaa tuntoa. T�m� vetoamisemme Sinuun tapahtuu kuluvan vuoden huhtikuussa, kymmenisen p�iv�� ennen puheesi pit�mist� Berliiniss� Helsingiss�, 14.4. 1998, kunnioittavasti
Martti Siirala, puheenjohtaja
Tarton rauha r.y., Freden i Dorpat r.f
<<<<<<<<<<<<<<
Lehdist�tiedote
Tarton rauha r.y., Freden i Dorpat r.f. pit�� taas kerran oman seminaarinsa Karjalan Liiton kes�juhlien yhteydess�. Onhan se luonnollinen paikka Suomen perustavimman asian, tarpeen, intressin ja oikeuden esill� pit�miseen. Merkillist� ja merkitt�v�� kyll�kin, virallinen Suomi on tyytynyt, presidenttins� suulla, vain puolustamaan oikeutta saada kesken�mme keskustella asiasta.
Luonnollisin ja itsest��nselvin on yh� vain j��nyt tekem�tt�: Suomi ei ole vedonnut Ven�j��n ja samalla kansojen yhteis��n ja sen asianomaisiin elimiin - neuvottelujen aloittamiseksi sen massiivisen v��ryyden korjaamisesta, jonka anastajan perillisvaltion presidentti on my�nt�nyt. Kansalaisemme eiv�t my�sk��n ole k�ytt�neet demokratian oikeuttaan ja velvollisuuttaan vaatia poliittista ja nimenomaan ulkopoliittista johtoaan korjaamaan kohtalokkaan laiminly�ntins�.
Tarton rauha -liikkeen, vuodesta 1995 l�htien rekister�idyn yhdistyksen, nimi jo kertoo sen, ett� kysymys on laillisesta oikeudestamme. Presidenteist�mme ei yksik��n ole viitannut tuohon vuoden 1920 rauhansopimukseen.
Yhdistyksemme puheenjohtaja sai sen sijaan kirjekysymykseens� Viron presidentilt� vastaukseksi, ett� tuo sopimus on Viron syntym�todistus, johon perustamisesta se ei koskaan luovu. Lennart Meri my�s totesi puheessaan Suomessa Viron viestiksi kaikille kansoille: "Periaatteet eiv�t ole kaupan!"
Meill� ne sit� yh� vain ovat. Kenraaliluutnantti Rauno Meri� totesi EU-vaalien oman ��nituloksensa ��relt� Karjala-lehdess�: "On kurjaa tehd� johtop��t�s, ett� enemmist� meist� Karjalaisistakaan ei halua omia synnyinseutujaan takaisin." Muuhun tulokseen tuosta ei voi tulla kuin ett� perusluottamuksemme tasavertaiseen oikeuteen suomalaisina kansojen keskuudessa on murtunut. Se ei paina tarpeeksi, jos ollenkaan, ett� kyseess� on kansainv�lisin sopimuksin laillinen ja viel�p� ikiaikainen asuma-alueemme, yksi kahdeksasosa maatamme.
Uskon menett�minen oikeuteemme on jopa johtanut asian esill� pit�misenkin aktiiviseen torjuntaan tiedotusv�lineiss�mme. EU-vaaleissa ei mediataholta asiasta kysytty ja yhdistyksemme puheenjohtajaa karttoivat lehdist�n edustajat mikrofooneineen ja muistiinpanov�lineineen kuin ruttoa, kun t�m� kulki YLEN vaalivalvojaisissa, paidassaan Suomen kartta, pakkoluovutetut alueemme mustattuina, asiateksti allaan.
Kysymyksess� ei ole enemm�n eik� v�hemm�n kuin yhden kansan aseman ja annettavan kohtalo kansojen yhteis�ss� vuosisadoiksi eteenp�in. Jos emme v�lit� itsest�mme, ei meist� ole todelliseen vuorovaikutukseen. "Rakasta l�himm�ist�si niin kuin itse�si!"
|
|
