|
|
|
Tarton rauha ry:n Helsingin Sanomissa itsen�isyysp�iv�n� 1997 julkaisema vetoomus
OLKAAMME ITSEN�ISI�!
Emmek� sitten sit� olekaan - jo 80 vuotta? Virallisesti kyll�. Ent�s kansana ja valtiona, suhteessa itseemme ja toisiin kansoihin? Eik� omana itsell�mme olemisen tapa ja taso olekin vaihdellut, mit� tulee sen aitouteen, vaikkapa itsekunnioituksena? "Rakasta l�himm�ist�si niinkuin itse�si!" Eli: todellinen toisesta v�litt�minen edellytt��, ett� v�lit�n itsest�ni. Siihen kuuluu itsekunnioitus ja omien perusoikeuksien huomiointi ja esill� pit�minen suhteessa toisiin.
Kuinka todellisesta olemme sitten rakastaneet itse�mme? Ainakin 1939 teimme sen, kun p��timme puolustaa itsen� olemisemme perusarvoja, maksoi se sitten mit� maksoi. Kansainliitto erotti talvisodan hy�kk��j�n j�senyydest��n. Taisteluamme ihailtiin esimerkillisen�. Toisen maailmansodan p��tytty� l�ntinen kansojen yhteis� kuitenkin j�tti meid�t talvisodan hy�kk��j�n armoille. Se kohteli meit� rauhanteossa vain entisen� vihollisena.
Seurauksena t�st� oli, ett� valtiollisessa itsen�isyydess��n nuoren kansan luottamus oikeuksiensa puolustamisen oikeutukseen ja mielekkyyteen horjui, osin taittuikin kokonaan. Sijalle tuli yh� enemm�n, ei vain alistuminen pakon edess� toisen vaatimuksiin, vaan my�s yh� enenev� turvautuminen peliin ja taitaviin pelinjohtajiin. Huomaamatta jopa samastuttiin hy�kk��j��n ja maamme yli kymmenennen osan riist�j��n. Pyrittiin n�kem��n oikeutus sen hy�kk�ystoimille. Alistuttiin my�s vaieten siihen, ett� naapuri jatkoi riist�miens� maamme osien hallussaan pit�mist�. Kyseess�h�n ovat laillisten Tarton rauhan 1920 m��ritt�m�t alueemme, rauhan, jonka Neuvostoliiton hy�kk�ys 1939 rikkoi. Nuo alueet ovat my�s pitkin koko it�rajaamme valtaosaltaan ikiaikaista suomalaisasutusta ja kulttuurimme leimaamaa. Kysymys ei suinkaan ole vain Suomen Karjalasta. Kun asia nimet��n "karjalakysy-mykseksi", ty�ntyy sivuun se, ett� asia koskee koko Suomea ja kaikkia maamme seutuja ja heimoja yht�l�isesti. Olemmehan kuitenkin yksi Suomi "aina Hangosta Petsamoon".
Sotakorvausten suorittamisen valtavat ponnistelut ja uskomaton l�pivienti oli viel� itsest�mme v�litt�mist�. Mutta sitten seurasi itsen�isyytemme tilassa vuosikymmeni�, jota l�ntisess� Euroopassa alettiin kutsua suomettumiseksi.
Kansa oli niin tottunut turvautumaan johtajiinsa, ettei se juuri lainkaan kohahtanut, kun silloinen presidenttimme toppuutteli Baltian maita niitten turhasta innosta itsen�isyytens� palauttamiseen eik� paheksunut Vilnan veril�yly�. Siit�k��n ei syntynyt tuntuvaa mielenilmausta, ett� h�n l�hetti ulkoministerin vakuuttamaan Neuvostoliiton johdolle, ettei meill� ole mit��n aluevaatimuksia. Saman h�n toisti presidentti Jeltsinille t�m�n k�ydess� Helsingiss� ETYK'in p��ttyess�. Ylip��t��n heijastui h�nen puhetavassaan se, ett� v�kivallassaan menestyv�lle kuului oikeutus m��r�t� vaikka mist� maitten ja kansojen v�lill�. Selv�� on, etteiv�t johtajamme olisi voineet toimia suomettuneesti, ellei kansa olisi antanut, ik��nkuin k�skenyt heid�n tehd� n�in puolestamme.
Tarton rauhan perustaa puolustaessamme edustamme kaikkein itsest��nselvint� pohjaa itsen�isen� kansana ja maana olemisessa. Se ei ole ulkopolitiikkaa vaan sen pohjaa. Pohjimmaista ja perustavinta omana itsen�mme olemisessa, siis itsen�isyydess�mme - juuri sit� olemme, kukin yksil�in�, yhteis�in� ja kansana aina my�s erityisess� vaarassa hukata. Vetoamme - ja n�in olemme tehneet aina perustamisestamme, 27.3.1990 l�htien, demokratiamme kansallisiin elimiin ja erityisesti ulkopoliittiseen johtoomme, ett� se alkaisi viivyttelem�tt� hoitaa luonnollisista luonnollisinta asiaamme, intressi�mme, etuamme ja samalla velkaamme menneille ja tuleville suomalaisille sukupolville pit�m�ll� hellitt�m�tt� esill� Suomen pakkoluovuttamien alueitten palauttamista, esitt�m�ll� neuvotteluja siit� Ven�j�n kanssa.
Selv�� on, ett� aloitteen teko asiassa kuuluu meille. Miten voisi puolustaa sit�, ett� odottaisimme Ven�j�n aloitetta asiassa? Nykyinen valtiop��miehemme on omaksunut toimintalinjakseen "En salli t�m�n asian nousevan ongelmaksi maittemme v�lill�, niin katkerasti kuin jotkut meist� tuntevatkin siit�." Eik� kuitenkin ole itsest��nselv��, ett� Suomen k�rsim�n ja yh� voimassa pidetyn v��ryyden ei tarvitse jotenkin nousta ongelmaksi vaan ett� se -on sit� jo koko ajan? Todellisesti luonnollisia, puhumattakaan hyvist� keskin�isist� suhteista ei toki voi olla kahden kansan ja valtion v�lill�, ilman ett� v��ryyden korjaaminen otetaan yhteisesti neuvoteltavaksi. Asia kuuluu tietenkin my�s kansojen yhteis�n elimen, YK:n, ETYJ:N ja varmaan v�litt�mimmin Euroopan neuvoston p�yd�lle. Kysymys ei suinkaan ole katkeruudesta, vaan suomalaisten ihmisten ja heid�n valtionsa v�ltt�m�tt�m�st� palaamisesta kuuntelemaan oman tuntemisensa, itsest��n v�litt�misen, omantuntonsa ��nt� - suhteessaan itseens� ja toisiin kansoihin. Ellemme suostu havahtumaan siihen, olemmeko ylip��t��n mik��n todellinen itse, jonka "n�isyydest�" on kysymys?
Miten on juuri nyt? Ven�j�n presidentti k�ski meit� �skett�in vaikenemaan kesken�mmekin "aluekysymyksest�". Kolme ja puoli vuotta aiemmin h�n oli tuominnut "Karjalan liitt�misen Neuvostoliittoon stalinistisena hy�kk�yspolitiikkana, totalitarismin hy�kk�yspolitiikkana". Tekik� �skeinen kumma kuperkeikka ja toisen maan mediain k�skij�ksi asettuminen ehk� perusoikeutemme ajamiselle palveluksen absurdisuudessaan? V�littyih�n siin� nyt tietoa Euroopan Unioniin ja muuallekin maailmaan Suomen osana olevan v��ryyden jatkumisesta tehokkaalla tavalla ja omaa valtiollista vaikenemistamme korvaten.
Her�tt�k��n se meid�t suomalaiset arvostamaan kaikkein itsest��nselvint� oikeuden tuntoa itsess�mme, olimmepa sitten tavallisia kansalaisia tai poliitikkosuomalaisia!
Itsen�isyytemme 80-vuotisjuhlap�iv�n�
Tarton rauha ry.:n nimiss�
Martti Siirala, puheenjohtaja
Aarre Rasi, varapuheenjohtaja
Heikki M. Uusilehto, sihteeri
|
|
