|
|
|
Arvo Salo Satakunnan Kansa 1999-01-17
Karjalan palauttaminen on yksille toivon, toisille pelon ja kolmansillekin v�hint��n keskustelun arvoinen asia. Min� olen nelj�s. Minun mielest�ni "keskustelu Karjalan palauttamisesta" pit�isi heti lopettaa.
Mist� n�et "keskustellaan". Sellaista "Karjalaa", joka voitaisiin "palauttaa", ei n�et ole. Rajan takana, my�s Tarton rauhan rajan, aukeaa laajahko alue sellaista Karjalaa, joka koskaan ei ole kuulunut Suomeen, ei Vanhaan Suomeen, ei edes vanhaan Ruotsiin. Nykyisen rajan taakse taas, siis t�m�n Moskovan - Pariisin - Etykin rajan, suljetaan moniakin maankappaleita, jotka oikeastaan ja kansainv�lisenkin oikeustajun mukaan kuuluvat tai kuuluisivat Suomelle.
Osuvaa ja aiheellista on sen sijaan esitt�� ja jopa vaatia Tarton rauhan rajojen palauttamista, niin kuin tekee dosentti Martti Siirala ja h�nen per�ss��n yh� useampi suomalainen, kuten nykyisin jopa min�. Palauttaa ei pid� "Karjalaa" vaan Suomi.
"Vanha Suomi" ei ilmaantunut t�h�n tyhj�st� eik� turhan takia. Se on historiassamme l�hes yht� tarkka k�site kuin "Uusi Suomi ja sik�likin saman kaltainen, ett� molemmat voidaan palauttaa. Se tarkoittaa sit� kaakkoisen Suomen aluetta, jonka Ruotsi menetti Ven�j�lle "isonvihan" ' ja "pikkuvihan".j�lkeen eli Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743. T�t� aluetta ei yritettyk��n liitt�� saati sulattaa varsinaiseen Ven�j��n, vaan muodostettiin erityinen kuvernementti, jolle nimitettiin jopa oma kenraalikuvern��ri.
Sen hallinnossa, oikeudenk�yt�ss� ja verotuksessa pyrittiin noudattamaan Ruotsin vallan aikaisialakeja. Niin papit kuin muutkin virkamiehet koulutettiin p��osin Turun akatemiassa. Oli siis vain johdonmukaista, ett� sen "palauttamista" alettiin harkita heti 1809, kun Ruotsi taas oli h�vinnyt yhden sodan ja Suomesta muodostettu suuriruhtinaskunta, autonominen, osana Ven�j�n valtakuntaa mutta ei osana Ven�j��. Jo kolmen vuoden p��st� Vanha Suomi liitettiin t�h�n uudempaan yksikk��n ja sen asukkaat niihin suomalaisiin, jotka Aleksanteri 1 oli "kohottanut kansakunnaksi kansakuntien joukkoon".
T�ss� m��ritelty Vanha Suomi ei siis koskaan ole kuulunut Ven�j��n, vaan pahimmillaankin vain siihen Neuvostoliittoon, joka raakaa v�kivaltaa k�ytt�en liitti sen omaisuuksiinsa. Niin kuin muutkin ry�st�saaliinsa, t��lt�p�in Viron, Latvian ja Liettuan.
Miksi Vanhan Suomen nyt pit�isi kuulua johonkin muuhun maahan kuin Suomeen, kun Neuvostoliiton ovat hyl�nneet jopa ven�l�iset? Puhumattakaan virolaisista, latvialaisista ja liettualaisista?
Tarton rauhan rajojen tuolta puolen tuijottavat ylimpin� Petsamo ja Liinahamari, suomalaisten kovertama nikkelikaivos ja suomalaisten J��mereen rakentama j��t�n satama, v�h�n alempaa Sallan ja Kuusamon it�osat, Paanaj�rvi... Sallatunturi: joko talvikisoihin 2006? Tuosta Suomenlahdelta Suursaari, Tyt�rsaari, Lavansaari ja jopa Seiskari, Vanhan Suomen kappaleita kaikki. Samalla tavalla kuin nuo vanhat suomalaiset kaupungit, t�nnemp�n� Lappeenranta ja Hamina, sinnemp�� Sortavala. K�kisalmi ja Viipuri. Pitk�t peninkulmat Suomenlahden ja Laatokan rantaviivaa, tuhansin hehdoin hiekkaa ja monen monta Laatokan norppaa... Kannaksen ja Laatokan-Karjalan viljavaniot, ne jotka suomalaisella ty�ll� tihkuisivat ruista ja rieskaa paitsi Viipurin, my�s ison Pietarin eli Pietari Suuren tarpeisiin.
Jos silt� n�ytt�isi, ett� joku laitos tai laite on naapureille t�rke�mpi kuin meille, niin voisimme kai neuvotella ja vaihtaa, niin kuin vapaille kansoille vain on mahdollista, nyt siis my�s Ven�j�n kansalle. Ja jos katsotaan, ettei meid�n kannattaisi kaikkea pahaksi p��ssytt� ottaa puhdistettavaksemme, niin arvioikaamme saamiset vaikka vanhoina dollareina. Ja lis�tt�k��n karhuttavien listaan viel� my�s viekkaudella ja v��ryydell� vietyjen "sotakorvausten" k�yp� arvo.
Ja kun n�ytt��, etteiv�t nuo mit��n pysty maksamaan viiteenkymmeneen vuoteen, niin suostukaamme ottamaan elintasorailon t�lle puolen viisisataatuhatta ven�l�ist�, mieluiten hyvin koulutettuja ja opinhaluisia. Ja p��st�k��mme halukkaat isiens� maille, niin kuin annetaan pakolla sinne t�nne siirrettyjen isoven�l�isten, v�h�ven�l�isten, valkoven�l�isten, tataarien, kirgiisien ja kalmukkien palata paikoilleen.
Kirjoittaja on kirjailija.
|
|
